Sayed Abdullah

Vietnamin talous on maailman 44. suurin, ja 1980-luvun puolivälistä lähtien Vietnam on tehnyt valtavan muutoksen erittäin keskitetystä komentotaloudesta avoimen markkinatalouden tuella.

Ei ole yllättävää, että se on myös yksi maailman nopeimmin kasvavista talouksista, ja sen todennäköinen vuotuinen BKT:n kasvuvauhti on noin 5,1 prosenttia, mikä tekisi sen taloudesta maailman 20. suurimman vuoteen 2050 mennessä.

Tästä huolimatta maailmassa puhutaan siitä, että Vietnamista on tulossa yksi suurimmista teollisuuskeskuksista ja että sillä on mahdollisuus vallata Kiina suurilla taloudellisilla edistysaskeleillaan.

Erityisesti Vietnam on nousemassa alueen teollisuuskeskuksena, pääasiassa tekstiili-, vaate- ja jalkineteollisuuden sekä elektroniikan aloilla.

Toisaalta Kiina on 1980-luvulta lähtien toiminut globaalina valmistuskeskuksena valtavien raaka-aine-, työvoima- ja teollisuuskapasiteettiensa ansiosta. Teollisuuden kehittämiseen on kiinnitetty merkittävää huomiota, ja koneenrakennus- ja metallurginen teollisuus ovat olleet etusijalla.

Washingtonin ja Pekingin suhteiden heikentyessä globaalien toimitusketjujen tulevaisuus on epävarma. Vaikka Valkoisen talon arvaamattomat viestit herättävät edelleen kysymyksiä Yhdysvaltojen kauppapolitiikan suunnasta, kauppasodan tullit pysyvät voimassa.

Samaan aikaan Pekingin ehdottaman kansallisen turvallisuuden lain seuraukset, jotka uhkaavat rajoittaa Hongkongin autonomiaa, vaarantavat entisestään jo ennestään haurasta ensimmäisen vaiheen kauppasopimusta kahden suurvallan välillä. Puhumattakaan siitä, että nousevat työvoimakustannukset tarkoittavat, että Kiina pyrkii vähemmän työvoimavaltaiseen korkean hintaluokan teollisuuteen.

Tämä karheus yhdistettynä kilpajuoksuun lääkintätarvikkeiden turvaamiseksi ja COVID-19-rokotteen kehittämiseksi herättää uudelleenarvioinnin just-in-time-toimitusketjuista, jotka asettavat tehokkuuden kaiken muun edelle.

Samaan aikaan Kiinan toiminta COVID-19-pandemian aikana on herättänyt monia kysymyksiä länsivaltojen keskuudessa. Vietnam puolestaan ​​on yksi ensimmäisistä maista, jotka lievensivät sosiaalisen etäisyyden toimenpiteitä ja avasivat yhteiskuntansa uudelleen jo huhtikuussa 2020, kun useimmat maat ovat vasta alkaneet selviytyä COVID-19:n vakavuudesta ja leviämisestä.

Maailma on tyrmistynyt Vietnamin menestyksestä tämän COVID-19-pandemian aikana.

Vietnamin mahdollisuudet teollisuuskeskuksena

Tässä kehittyvässä globaalissa skenaariossa nouseva Aasian talous – Vietnam – on valmistautumassa tulemaan seuraavaksi teollisuusmahdiksi.

Vietnamista on tullut vahva haastaja ottamaan suuren osan COVID-19-pandemian jälkeisessä maailmassa.

Kearney US Reshoring Indexin mukaan, jossa verrataan Yhdysvaltojen teollisuustuotantoa sen 14 Aasian maan teollisuustuotteiden tuontiin, tuotanto nousi ennätyskorkealle vuonna 2019 Kiinan tuonnin 17 prosentin laskun ansiosta.

Etelä-Kiinan Amerikan kauppakamari havaitsi myös, että 64 % maan eteläosassa toimivista yhdysvaltalaisista yrityksistä harkitsi tuotannon siirtämistä muualle, Mediumin raportin mukaan.

Vietnamin talous kasvoi 8 % vuonna 2019 viennin kasvun tukemana. Sen odotetaan kasvavan 1,5 % tänä vuonna.

Maailmanpankin ennuste pahimmassa COVID-19-tilanteessa Vietnamin bruttokansantuotteen laskevan tänä vuonna 1,5 prosenttiin, mikä on parempi kuin useimmilla sen Etelä-Aasian naapureilla.

Lisäksi kovan työn, maabrändäyksen ja suotuisten investointiolosuhteiden luomisen yhdistelmällä Vietnam on houkutellut ulkomaisia ​​yrityksiä ja investointeja, antaen valmistajille pääsyn ASEANin vapaakauppa-alueelle ja etuuskohtelukauppasopimuksia Aasian ja Euroopan unionin maiden sekä Yhdysvaltojen kanssa.

Puhumattakaan siitä, että maa on viime aikoina vahvistanut lääkinnällisten laitteiden tuotantoa ja tehnyt niihin liittyviä lahjoituksia COVID-19-pandemian koettelemille maille sekä Yhdysvalloille, Venäjälle, Espanjalle, Italialle, Ranskalle, Saksalle ja Isolle-Britannialle.

Toinen merkittävä uusi kehitysaskel on todennäköisyys, että yhä useamman yhdysvaltalaisen yrityksen tuotanto siirtyy Kiinasta Vietnamiin. Vietnamin osuus Yhdysvaltojen vaatetuonnista on hyötynyt Kiinan markkinaosuuden laskiessa – maa jopa ohitti Kiinan ja oli Yhdysvaltojen suurin vaatetoimittaja maalis-huhtikuussa tänä vuonna.

Yhdysvaltojen tavarakaupan tiedot vuodelta 2019 heijastelevat tätä skenaariota, Vietnamin kokonaisvienti Yhdysvaltoihin kasvoi 35 % eli 17,5 miljardilla dollarilla.

Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana maa on muuttunut valtavasti palvellakseen laajaa kirjoa teollisuudenaloja. Vietnam on siirtynyt pois enimmäkseen maatalouspohjaisesta taloudestaan ​​kohti markkinapohjaisempaa ja teollisempaa taloutta.

Pullonkaulat, jotka on voitettava

Mutta on paljon pullonkauloja, jotka on ratkaistava, jos maa haluaa toimia Kiinan rinnalla.

Esimerkiksi Vietnamin halvan työvoiman tuotantoteollisuus on mahdollinen uhka – jos maa ei nouse arvoketjussa, muut alueen maat, kuten Bangladesh, Thaimaa tai Kambodža, tarjoavat myös halvempaa työvoimaa.

Lisäksi, vaikka hallitus pyrkii kaikin keinoin lisäämään investointeja huipputeknologiaan ja infrastruktuuriin, jotta se vastaisi paremmin globaalia toimitusketjua, vain muutamalla monikansallisella yrityksellä on rajoitetusti tutkimus- ja kehitystoimintaa (T&K) Vietnamissa.

COVID-19-pandemia paljasti myös, että Vietnam on erittäin riippuvainen raaka-aineiden tuonnista ja että sen ainoa rooli on vientiin tarkoitettujen tuotteiden valmistus ja kokoonpano. Ilman huomattavaa taaksepäin linkittävää tukiteollisuutta tämän suuruusluokan tuotannon palveleminen Kiinan tavoin on toivehaave.

Näiden lisäksi muita rajoituksia ovat työvoimapoolin koko, ammattitaitoisten työntekijöiden saatavuus, kyky käsitellä äkillistä tuotantokysynnän kasvua ja monet muut.

Toinen tärkeä alue on Vietnamin mikro-, pienet ja keskisuuret yritykset (MSK-yritykset) – jotka muodostavat 93,7 % koko yrityksestä – jotka toimivat hyvin pienillä markkinoilla eivätkä pysty laajentamaan toimintaansa laajemmalle yleisölle. Tästä syystä se on vakava pullonkaula vaikeina aikoina, aivan kuten COVID-19-pandemian aikana.

Siksi on elintärkeää, että yritykset ottavat askeleen taaksepäin ja harkitsevat uudelleenasemointistrategiaansa – ottaen huomioon, että maalla on vielä paljon matkaa Kiinan vauhtiin, olisiko lopulta järkevämpää valita "Kiina plus yksi" -strategia?